Kolme verrattaen pienikokoista porsaaksi luokiteltavaa otusta

Possut ne ovat kuulkaas kivoja elikoita. Ne eivät liity tämän kirjoituksen sisältöön millään tapaa, mutta koska otsikko on mikä on, koin velvollisuudekseni tuoda esille tämän maailmoja mullistavan faktan.

Ja sitten asiaan. Viime kuukaudet ovat olleet kenties elämäni suurin hulabaloo. Casedin ja muiden videoprojektien keskellä olen ehtinyt käymään ihmettelemässä Färsaarten kuollutta menoa, sunnittelemaan tulevaisuuteni seuraavaksi viideksi vuodeksi ja pistämään pystyyn oman yrityksen. Tai noh, yritys on vielä työn alla, mutta vauhti on kova ja kiihtyy kiihtymistään.

Sen sijaan, että rupeaisin kirjoittamaan jokaisesta tapahtuneesta erikseen, hyppään välittömästi aivan muihin aiheisiin. En halua muuttaa tätä blogia työvuodatusten epäpyhäksi paratiisiksi, vaan sen sijaan jauhan mieluummin hieman leikkimielisemmistä ideoistani, joita aion lähteä pian toteuttamaan. Lähestynkin aihetta läpileikkauksen avulla. Pieni projektikartoittaminen on ajoittain aina paikallaan. Tämän lisäksi tarjoan katsauksen kauas olemassaoloni historiaan. Peljätkää.

Cased

Casedin kojuntapainen Färsaarten RYE-launchissa.

Kaikkien näiden työkiireiden keskellä Casedin tuotanto on kulkenut hitaammin, mitä olen toivonut. Maailmaa laajentavia kohtauksia on edelleen kuvaamatta ja olemassaolevan materiaalin jälkituotanto on ollut hidasta. Ennakkomyynti on edelleen vaiheessa ja oheistuotekehittely on ollut tahmeaa.

Vaikka kaikki tämä hidastelu saattaa kuulostaa pahalta, on ajatustasolla tapahtunut kehitys kuitenkin ollut paljon konkreettista edistystä mullistavampaa. Allekirjoittaneen aivot ovat kehittäneet roppakaupalla Casedia ja "Casedversumia" kehittäviä ideoita, joista osa on jo konkreettisesti muotoutumassa. Nämä ideat vievät lyhytelokuvaa kohti sitä pistettä, johon sen haluan ennen seuraavan suuremman elokuvaprojektin alkamista. Ykkösprioriteettina on pistää pystyyn nettisivusto, joka kokoaisi kaiken tämän sälän nättiin pakettiin. Yllättäen vaikeinta koko prosessissa on nimen keksiminen. Miksi tätä kokonaisuutta kutsuisin? Olen alkanut kyllästymään jo nimen "Casedversum" käyttämiseen. Minun täytyy pitää tilanteen tiimoilta lähitulevaisuudessa aivoriihi.

Mitä Casedin julkaisemiseen tulee, alkaa näyttää epätoivoiselta saada koko pakettia valmiiksi marraskuun loppuun mennessä. Mutta kuka sanoi, että Cased koostuu vain yhdestä lyhytelokuvasta? Marras-joulukuun vaihteessa tapahtuu aivan kuten on luvattu. Sisältö kuitenkin yllättänee monet. Teasereita alkaa tipahtelemaan ensi kuussa.

NaNoWriMo

Taas se alkaa. Kuukauden kestävä rypistys, jonka keskellä ilmeisesti pitäisi saada aikaan romaani. Yllättäen olen taas mukana ja jälleen kerran uusin eväin. Sen sijaan, että lähtisin tänä vuonna täysin uusille vesille, palaan vuoden 2011 projektin pariin. Muistatte Citizensin? Hyvä. Se nimittäin on Casedin prequel. Tämän vuoden projekti on sitten jatko-osa.

Selityksen paikka. Viime vuoden NaNoa lukuunottamatta minä olen käytännössä koko elämäni luonut ainoastaan yhtä tarinauniversumia, jonka tarinat ja hahmot muodostavat yhden suuren historiallisen kokonaisuuden. Tarinan ensimmäinen sysäys jysähti päähäni, kun olin ala-asteella ja olimme kävelemässä luokkamme kanssa kohti kevätkirkkoa. Vuosi oli 2004.

Aluksi kyseessä oli tarina kahden monimuotoisen alien-rodun välisestä sodasta ja siitä, kuinka toisen rodun planeetan tuhoutuessa sen jäsenet pakenivat ulottuvuusportin avulla maapallolle. Vaikka tästä alkuperäisestä ideasta ei ole jäljellä enää käytännössä mitään, oli se kuitenkin alkupiste. Paikka, josta tarinan nykyhetki alkoi muodostumaan.

Katsaus historiaan ja yhteen viimeisiin
tallella oleviin todisteisiin 2008-projektin
olemassolosta.

Vuonna 2008 yläasteen valokuvauskurssilla syntyi lyhytelokuva, joka kamaluudestaan (lue: ironisesesta parhaudestaan) huolimatta oli ensimmäinen askel kohti tarinaa sellaisena kuin tunnemme sen nyt. 2008 pätkä kertoi turvamiehestä, joka päätyi tutkimaan tyhjentynyttä mielisairaalaa. Sairaalan ytimestä löytyi kuitenkin hirviö, joka miehen täytyi päihittää. Käsikirjoitukseen sisältyi myös hallusinaatioita ja koko elokuvan sisällön rankkaa kyseenalaistamista. Tuon projektin jälkeen palikat alkoivat olla kasassa. Mielessäni palanut halu luoda elokuvan historian karmivin mörkö ja loputon janoni scifiin muodosti viimein päähäni kokonaisen ajatuksen siitä, mitä tarinan tulisi sisältää.

Hirviö, joka 2008-projektissa päihitettiin oli tiedustelija. Suuremman iskujoukon eturintama. Kun vuosi 2009 saapui ja aloitin ammatilliset opintoni, olinkin äkkiä elokuvasta kiinnostuneiden ihmisten ympäröimä. Koko vuoden suunnittelimme tapaa aloittaa tarina. Päätimme tehdä elokuvan. Tämä elokuva henkilödraamoineen ja brutaaleine tapahtumineen johtaisi lopulta hetkeen, jossa hirviöt laskeutuisivat maapallolle ja suuri sota ihmisten ja niiden välillä alkaisi. Projekti kariutui lopulta resurssipulaan.

Saapuu vuosi 2010. Resurssitajuisempi minä pyrkii herättämään projektin uudelleen henkiin. Tällä kertaa kerrottaisiinkin 2009-projektin hahmojen elämästä sodan aikana ja nopeiden flashbackien avulla selvitettäisiin heidän menneisyyttään. 20-minuuttiseksi lyhytelokuvaksi suunniteltua pätkää ehdittiin lavastaa ja jopa kuvata yllättävän pitkiä pätkiä. Yksi näistä vuoden 2010-kohtauksista itse asiassa kuvattiin samassa paikassa, jossa Cased-elokuvan salkku lopulta avataan (Ei, se ei ole spoileri. Elokuvan nimi on Cased. Totta kai se avataan.) Siinä teille illan random fakta.

Suurin osa Apocalypse Chronicelsin materiaaleista on kadonnut
bittiavaruuteen, mutta muutama kuva elokuvan lavastamisesta
on edelleen tallessa. Kuvassa symbiootin
silloinen prototyyppi.

2010-pätkä, silloiselta nimeltään Apocalypse Chronicles oli samalla ensimmäinen täysimittainen käsikirjoitukseni. 25-sivuinen tarkkaan suunniteltu pätkä oli kehittelyssä pitkään ja onnistuin käyttämään sen tekemiseen kuukausia. Olikin erittäin sääli, että monimutkaisista syistä täysin toteuttamiskelpoinen projekti jäi silloin tien varteen.

Mutta vaikka tähän asti saldoksi oli jäänyt vain kaksi tuotantohelvettiin jumiutunutta elokuvaa ja yksi puolivillainen lyhäri, en antanut sen lannistaa. Mieleni jatkoi edelleen työstämistä. Tässä vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, mitä osaa tarinasta oikeasti haluaisin lähteä viemään isolle yleisölle. Sota-ajan tarina eläisi pääni sisällä edelleen ja jatkaisi siellä miellyttämistä, mutta tarina ajasta ennen sotaa ja sen aikana eivät varsinaisesti olleet maailman omaperäisimpiä ideatasollaan. Siksi vuonna 2011 NaNoWriMon lähestyessä päätin palata takaisin työpöydän ääreen. Kaikki lähti yksinkertaisesta kysymyksestä. Ihmiskunta voitti sodan, mutta mitä tapahtui sen jälkeen?

Tämä tarina oli lopulta se, joka minua on ajanut tähän hetkeen asti. Maailma, jossa hyvä ja paha ovat tuntemattomia käsitteitä. Loputon harmaa alue kolmen rintaman sotineen, palkkionmetsästäjineen, alieneineen ja jengeineen. Todellinen post-apokalyptinen maailma aivan uusilla mausteilla ja käänteillä. Paikka, jossa mikään ei ole aivan sitä, miltä näyttää. Tämän tarinan prologi päätyi jopa internettiin asti nimellä Citizens. Joku teistä saattaa jopa muistaa sen.

Vuosi 2012 oli suunnittelun aikaa. Lukemattomat hahmokonseptit, kartat ja suunnitelmat sijoittuivat tuolle vuodelle. Kunnes viimein saapui 2013 ja Cased. Sodan viimeiset päivät ja uuden maailman alku. Todellinen pilotti.

Josta pääsemmekin takaisin tämän vuoden NaNoWriMoon. Cased esittelee maailman. Kertoo meille siitä, esittelee sen hahmoja. Tuo meille mysteerin. Nyt on aika mennä itse asiaan. Aika kirjoittaa itse tarinan ydin. Projektinimi Beyond The Pandora tulee syömään aikaani luvattoman paljon ensi kuussa. Onnistumiselleni on tällä kertaa kuitenkin normaalia suurempi tae. Tällä kertaa en enää vain haasta itseäni, vaan nyt on kyseessä työ, jolle tulen omistamaan elämäni. Kovat ovat nyt piipussa ja motivaatio koreammalla, kuin miesmuistiin. Tulen palaamaan aiheeseen vielä omassa postauksessaan ennen haasteen alkamista.


Kaiken tämänkin keskellä minulla on kuitenkin vielä monta muutakin kamalaa suunnitelmaa. Jotkut armaista lukijoistani saattoivat olla mukana muutaman kuukauden takaisessa livestream-putkessa ja harvat valitut ovat nähneet YouTube-kanavani salattua sisältöä. Minulla on tarkoituksena alkaa puskemaan omaa naamaani internettiin monilla uusilla hulvattomilla tavoilla. Laitteisto on suurimmaksi osaksi hankittuna ja suunnitelmat kasassa. Tämän vuoden lopulla alkaa tapahtumaan ja esimakua tulee ulos jo ensi kuun puolella. Odottakaa kauhulla. Mitään hyvää ei tietenkään ole luvassa.

***

Kas noin. Nyt on taas mieltä purettu tekstin muotoon. Kuten varmasti huomaatte, on tekemisen puute minulle verrattaen tuntematon asia. Joulukuun suunnitelmana onkin ottaa pitkästä aikaa hieman lomaa. Istua alas, katsoa muutama uusi elokuva ja rentoutua oikein kunnolla. Se hetki tunnelin päässä kiiluen palaankin taas takaisin työurakkani syövereihin. Jääkää hyvästi.